Viikon aikana on tapahtunut todella paljon edistymistä kevään suuntaan. Nuorimmaiseni sai mopo-kortin keskiviikkona ja torstaina kävimme kahden vanhimman kanssa kaatelemassa mökillä puita, samalla koittaen polttaa oksia yms. mutta pitää mennä vielä uudelleen että saa kaikki poltettua. Toki puut jäi vielä pienimättä mutta antaa vähän kuivua niin menee paremmin.

Viikonloppu oli hieman kiireinen ja tarkkaan aikataulutettu. Perjantaina ystävien kanssa kylpylässä, syömässä, teatterissa ja tanssimassa Tampereella. Launtaina kampaajalla laittatumassa 60-luvun tyyliin ja iltapäivällä itse juhliin jotka olivat hyvän ystäväni 60-v syntymäpäivät. Illan aikana tuli moneen kertaan todettua, että pitää muistaa pitää yhteyttä ystäviin, sillä heidän avullaan voi itsekkin elää ja tuntea elävänsä. 

Juhlat on oiva tilaisuus jutella vanhojen tuttujen kanssa sekä luoda uusia tuttavuuksia. Harmi kun  juhlia tahtoo olla vain liian harvoin. Tasavuosia täytettäessä lähdetään usein "pakoon" juhlia, sekös jos mikään harmittaa. Mielestäni sukulaisiaan ei tapaa turhan usein, varsinkin kun he ovat ajautuneet ympäri Suomea. Serkut ja pikkuserkut eivät tunne toisiaan ja kaikkihan me vanhennutaan päivä päivältä, koskaan ei tiedä näkeekö seuraavia juhlia ja onko siellä enään kaikkia juhlimassa. 

Juhlat on aina juhlat, ei aina tarvitse olla suurreelliset puitteet ja mahtavat tarjoilut. Joskus yksinkertaiset "nyyttikestit" pienellä porukalla, ovat parhaat juhlat, rennot ja hauskat. Muista pitää juhlat aina kun on aihetta ja vaikka ei aihetta olisikaan, pelkät ystävät jo antavat aiheen juhlia!

Olin ajatellut että tänä pääsiäisenä tehtäisiin jotain muuta kuin edellisinä.... eli tanssia tauotta... Viime lauantain kurssin jälkeen tosin tanssiminen illalta jäi.... eli aina sattuu ja tapahtuu. Piti käydä päivän hiet pesemässä pois saunoen ja samalla tukka kuntoon illan tansseja varten... no sattui pieni haaveri eli liukastuin pesuhuoneen lattialle, jonka seurauksena jäi tukka pesemättä ja sen sijaan päähän laitettiin 4 tikkiä.

Pääsiäisen ajan tuli tanssittua 4 päivänä aikana viidestä, yhteensä laskien reilut 20 tuntia. Se tanssimisesta. Pääsisäisenä tuli tehtyä toki muutakin, tuli mm. saunottua, syötyä ja ruokana tietysti lammasta. 

Muita merkittäviä tapahtumia on ollut mm. se että vanhin poikani ajaa moottoripyöräkorttia (siis isoa mp-korttia) ja pääsi kirjallisista läpi ja nyt on vuorossa ajotunnit. Varusteita on kovin hankittu ja mp-kuume on korkealla...

Neljän kuukauden aikana ovat tunteet menneet vuoristorataa, välillä on pelkkää alamäkeä ja taas toisinaan kaikki hankaa vastaan ja mennään pitkää ylämäkeä. Eroaminen on helppoa, vaikeus tulee siitä kaikesta muusta.

Tärkeintä on tuntea, on se tunne minkälainen tahansa. Suurin pelon aihe on se, jos tulisi tilanne, että ei tuntisi mitään. Toinen asia on tunteiden näyttäminen ja sehän on se meidän miesten ongelmana (ja naistenkin). Puhuminen tunteista auttaa.... näyttäminen tulee silloin siinä sivussa ihan huomamatta. Yleensäkin puhuminen auttaa.. pitäisi vain aina puhua eikä pitää asioita itsestään selvinä. Oppia ikä kaikki!!!!! Ja kaikki yleensä opitaan parhaiten kantapään kautta.

Kaikkea mielenkiintoista tapahtuu. Koskaan ei tiedä mitä paivä tuo tullessaan. Kirjoitan tätäkin paraikaa teipin pala päässä... Lauantaina bugg kurssin jälkeen saunoen päivän hiet pois ja piti valmistua illan tansseihin mutta.... kotona sattuu ja tapahtuu eli olin lopettelemassa saunomista ja menossa pesulle kun pesuhuoneessa jalat alta ja suoraan selälleen... ylös melkein samaa vauhtia. Pää osui puiseen rappuseen ja vertahan sieltä rupesi julmetusti tulemaan. Kylmä vesi ja pakastevihannespussi auttoivat tyrehdyttämään vuodon ja ei muutakuin päivystykseen ja neljä tikkiä päähän. Ei muu harmittanu kuin se ettei ehtiny pesemään tukkaa että olis päässyt tansseihin  , lääkäri kylläkin kielsi työnteon ja itsensä rasittamisen.... ei kai se tanssia koske  .

Nyt alkuviikko ollan oltu hiljakseen ja odotellaan pääsiäisen tansseja ja tanssikursseja Somerolla sekä Tampereella. 

Ensiviikolla pitäisi ehtiä mökille kaataamaan muuta puu katsotaan miten kelit riittää... Tänä talvena olen hiihtänyt enemmän kuin miesmuistiin, toivottavasti tällaisia talvia on myös jatkossa.

Meillä muuten ajetaan useampaa korttia paraikaa. Vanhin poikani moottoripyöräkorttia, nuorimmaiseni mopokorttia ja vielä opetan tytärtäni ajamaan autoa.... että varokaa siellä liikenteessä .

 Siis olen nolona koska pyhästi lupasin itselleni että päivitän blogiani lähes joka päivä. Nyt meni siis neljä kuukautta että sain aikaiseksi kirjoittaa. Aiheita olisi vaikka kuinka monta.... Elämä kuitenkin on mennyt uomilleen ilman suurempia konflikteja. 

Tiivistän tapahtumat lyhyesti;

Joulukuu; tanssiharjoituksia, tansseja, joulu lapissa, hyvää ruokaa ja seuraa, hiihtoa ja ulkoilua. Nuorimmaiseni äidillään joulun...

Tammikuu; tanssitreenejä ja tansseissa käyntejä. Keskusteluja lapsien kanssa, selvittelyjä aiheina mm. yhteishuoltajuus, asumisjärjestelyt yms. Poikani asuu tätänykyä luonani ja käy äidillään joka kolmas viikko. 

Helmikuu; töissä kolme viikkoa lähes putkeen. Lunta on kuin lapsena.... Tallinnassa tuli käytyä rentoutumassa ja viettämässä laatuaikaa...

Maaliskuu; vajaan viikon kuntoloma Vuokatissa, mm. hiihtoa, uintia, lumikenkäilyä, joogaa, chiballia ja myös tanssia.... Venyttelyjä opeteltiin ja niitä pitäisikin tehdä myös kotona!!!! 

Uusia projekteja; rakentaminen, tontti on ollut kun sais vaan ostettua (sitä kunnallista byrokratiaa?), piirrustukset on ja nyt on vuorossa tärkein vaihe: tarjouspyynnöt. Eli loppuvuoden ajankäyttö on aikalailla lukkoon lyöty paitsi jos tulee lottovoitto niin rakentamisen voi teettää muilla....