Tänään aloitan hankkimalla tavaroita jotta voin asua, elää, tuntea että osaan vielä laittaa ruokaa, leipoa. Lista on loputon mutta kun menen, menen kauppaan ja ostan tunteella että tuo on se mitä minä tarvitsen, tuon värinen ja mallinen ilman että annan minkään ulkopuolisen seikan vaikuttaa ostokseeni. Toki normaalit rajoitteet vähän vaikuttavat kuten raha....

Lapset tietävät jo etten asu enään kotona. Nuorimmaiseni tulee olemaan luonani viikon kerrallaan kunhan saan asuntoni ensin kuntoon ja hänen huoneensa. Kolme vanhinta eivät ole reagoineet oikeastaan mitenkään... odotan että viikkojen - kuukausien kuluessa kuulen äänestä tai näen eleistä heidän tunteensa. Uskon että ajan kuluessa hekin voivat / uskaltavat puhua tuntemuksistaan. En painosta koska se ei ole oikein. Nuorin tyttöni siis kohta täysi-ikäinen nainen reagoi omalla tavallaan jonka ymmärrän ja tiedän että hän puhuu suunsa puhtaaksi kunhan aika on kypsä.