Eilen aamulla avasin ikkunaverhon ja katsoin ulos. Märkä syksy oli vaihtunut yhdessä yössä pakkaseksi luoden tunnelman tulevasta talvesta. Ruoho, puut ja oksat olivat valkoisen pakkashuurun peitossa.... tänäänkin on hyvä päivä.... minä elän....

Peiton alta en olisi milllään halunnut aamulla nousta mutta tiedän että lämmin peitto odottaa minua, se ei karkaa, sulkien pois kaiken ulkopuolisen maailman pitäen sisällään lämpöä, tunnetta jota ei voi sanoiksi pukea ... se täytyy tuntea...

Kävin hautausmaalla, en velvollisuudesta, en siksi että eilen oli pyhäinpäivä, en kenekään painostuksesta vaan omasta tunteestani että jaan hyvän olon tuntemusta niille jotka ovat minullekkin sitä jakaneet. Vien kynttilän, sytytän sen samalla kertoen tunteistani, tietäen että jossakin on joku joka kulkee kanssasi jokapäivä, joka hetki, tietäen jo, ilman että kerrot mitään.