Joulu on tulossa.... tänävuonakin! Kaupat aloittivat valmistelut jo lokakuussa ja ensimmäiset joululahjavinkit tulivat radiosta viikko sitten sekä lastenlelukuvasto postin mukana. Kaupallisuus pilaa joulun tunnelmaa. Samoin tämä "hieno" syksyinen rapakeli, jouluna pitää olla lunta ja pakkasta.

Eilen olin vielä reaaliajassa ja kirjoitin senhetkisiä tuntemuksia mutta tätä kirjoitan taas vain muistikuvieni varassa. Työpäivä sujui töiden merkeissä ja illalla tuli lähes kaikki lapset isänpäiväkakulle, sillä isänpäivänä olen töissä. Pitkästä aikaa samanpöydän ääressä kahvia ja keskusteluja.... ei kiire mihinkään. Keskusteluja erosta ja tulevaisuudesta... minä puhuin ja lapset kuuntelivat. Kommentteja ei kauheasti tullut enkä niitä odattanutkaan, niitä tulee varmasti myöhemmin ... kahden kesken. Paras isänpäivälahja jota vain voin toivoa toteutui eli lämmin hetki, tunnelma jota ei voi rahalla tai materialla mitata eikä korvata.

Isänpäivä on joka päivä, sitä ei tee kalenterinmerkintä eikä markkinointihumu. Se on tunne että minua tarvitaan niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Se on sanomaton sana, se on hymy joka tulee kun on hymyn aika. Se on jokainen hetki kun sinulla on lapsia ja ajattelet heitä. Muistat heidän kasvamistaan lapsen kengistä aikuisten saappaisiin, tutin vaihtumisen kahvimukiin, vaippojen boksereihin, aluspaita rintaliiveihin, käteen levinnyt tussiväri tatuointiin..... on hyvä olla isä.