Aamu valkeni harmaana, aamutoimien jälkeen rinkan pakkaus viimesitä kertaa ja nenä kohti Pallasta. Edessä 27 km ja koko päivä aikaa. Ilma oli raikas, yöllä ei ollut pakkasta. Tiedossa reitin rankin osuus, kolme vaativaa nousua. Eilisen päivän matkaseuralaiset nukkuivat laavuteltassaan sikeästi kun minä jo lähdin..

Nousu Lumikeron huipulle oli päivän toiseksi paras osuus. Nousu oli uuvuttava, mutta palkitsi ylhäällä mahtavilla maisemillaan. Ympärillä äänetön luonto, tuuli hieman huminoiden. Täällä istuen ja leväten ymmärsin miten pieni ihminen on ongelmineen. Maailman murheet katoavat tuulen mukana kohti ympärillä olevia tuntureita. Rauha on käsinkosketeltavissa.

Ounastunturit vaihtuivat Pallastuntureihin. Kulkijoita oli harvakseen. Eräs pariskunta oli ollut jo melkein viikon vaeltamassa eli menivät reitin molempiin suuntiin. Tavoitteena oli Montellin maja ja siellä ruokailu, päivän puolivälissä.

Ruska oli värikkäämpää Hetasta lähdettäessä ja haalistui hieman Pallaksen lähestyessä. Montellin majan jälkeen oli vuorossa Nammalakuru, jossa olisin yöpynyt mutta varaustupa oli täysi. !4 km takana ja 13 edessä.

Nousu Rihmakurun kodalta Rihmakurunvaarojen kautta kohti Taivaskeroa oli pitkä ja kivikkoinen. Pääsy huipulle (807 m) alkoi lasku ja Pallashotelli piirtyi edessä määränpäänä. Auton avaimet löytyivät ja matka jatkui Ylläkselle. Takana 55 km ja viimeisenä päivänä 27 km 8 tunnissa.