Viikonlopun jälkeen paluu arkeen alkoi.... Tänään oli email, tekstiviesti ja puhelinpäivä. Sain kommentteja tästä blogistani, positiivisia, lähes imartelevia...
On hyvä saada palautetta, koska silloin tietää jotain tehneensä. Mielellään ottaisin myös negatiivista palautetta, koska muuten tämä blogi ei kehity, enkä minä. Hyvä ystäväni tunnisti kirjoituksista itsensä ja omat tunteensa samanlaisessa tilanteessa kuin minä nyt.

Olen yrittänyt pitää aina ystävät lähellä ja "viholliset" vielä lähempänä. Viime vuosina olen yhteydenpidossa ollut kuitenkin laiska, anteeksi! Olen päässäni asiaa miettinyt yksinäisinä hetkinäni ja todennut että en ole jaksanut, minulla ei ole ollut voimia ylläpitää suhteita. Kaikki suhteet kaipaat ylläpitoa, täytyy muistaa lisätä sinne nuotioon puita että nuotio voi taas roihuta luoden toivonvaloa sekä lämmintä tunnelmaa ympärilleen... sitä on ystävyys...

Pää toimii kuten tietokone, kun se on täynnä, taytyy tyhjentää. Kun kovalevy täyttyy vauhti hiljenee... hiipuu ja lopulta on vain musta näyttö... ei tapahdu mitään. Vain tyhjentämällä voi luoda jotain uutta. On annettava itselleen mahdollisuus olla jälleen innostunut, energinen ja täynnä elämää. Keho voi olla toista mieltä mutta sisäinen palo näkyy vaikka keho alkaisi rapistua. Energian myötä  uskon että kehonkin saa toimimaan.